5. Someriippuvuus
Verkkokurssin neljännessä luvussa käymme A-klinikan lääketieteellisen johtajan Kaarlo Simojoen kanssa läpi someriippuvuutta – ilmiötä, jota ei kymmenen vuotta sitten tunnettu lainkaan. Sosiaalisen median myötä syntynyttä riippuvuutta on tutkittu laajalti etenkin Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa Houstonin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Facebookin käytölle on löydetty yhteyksiä masennukseen, kun omaa elämää verrataan jatkuvasti kavereiden elämään ja saavutuksiin [*], [*] . Someriippuvuus on ilmiönä kuitenkin vielä niin tuore, että lääketieteellisesti ei vielä tiedetä, pitäisikö puhua riippuvuudesta vai enemminkin häiriöstä.
Videoluennon ensimmäisessä osassa käymme yksityiskohtaisesti läpi, mitä riippuvuus lääketieteellisesti oikein tarkoittaa.
Mikä on riippuvuus?
Riippuvuus on äärimmäisen monimutkainen aivosairaus. Päihderiippuvuuden kehittymiseen vaikuttavat geneettiset-, neurokemialliset- ja sosiaaliset tekijät. Vaikka geneettiset tekijät vaikuttavat noin 50 prosenttia riippuvuuden syntymiseen, ei otollisinkaan geeniperimä anna täydellistä suojaa riippuvuuden syntymistä vastaan. Lääketieteessä riippuvuus määritellään krooniseksi, eli pitkäikäiseksi tai toistuvaksi häiriöksi, jolle on ominaista pakonomainen käyttö haitallisista vaikutuksista huolimatta. Riippuvuus voi olla joko aineriippuvuutta (esim. alkoholismi) tai toiminallista riippuvuutta (esim.peliriippuvuus). "Aivojen näkökulmasta, kun jokin tuottaa meille mielihyvää, ei sillä ole niin suurta merkitystä, pitääkö jotain fyysisesti ottaa", toteaa Kaarlo Simojoki.
Riippuvuuden kehällä (kuvassa) tarkoitetaan kolmiportaista neurobiologista kuvausta riippuvuuden etenemisestä. Neurobiologisesti riippuvuuden ajatellaan syntyvän, kun jokin asia tuottaa mielihyvää ja ihmiskeho alkaa vahvistamaan miellyttävää tunnetta. Riittävän pitkäaikaisen vaikutuksen jälkeen elimistö tottuu olemaan vaikutuksen alaisena ja kehittää vähitellen itselleen sietokyvyn, eli toleranssin. Toleranssin vahvistuessa käytön myötä syntyvät vieroitusoireet nousevat esiin. Vieroitusoireet synnyttävät käyttöhimoa, mikä saa lopettamisen tuntumaan tuskalliselta. Mahdollisen retkahdusten jälkeen kehän kiertäminen alkaa uudestaan.
Aina auki. Aina mukana.
Kuten totesimme, riippuvuus ei rajoitu vain kemiallisiin aineisiin, kuten alkoholiin, huumeisiin tai nikotiiniin. Riipuvuus voi kehittyä myös välitöntä mielihyvää tuottavaan käyttäytymiseen. Ihminen on luonteeltaan laiska ja etsii jatkuvasti nopeita tapoja nostaa esille mielihyvän tunteita. Mitä nopeammin jokin asia tuottaa meille mielihyvää, sitä helpommin meille syntyy siihen riippuvuussuhde. ”Some on saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa ja kohtuullisen halvalla. Alko on tietyn ajan vuorokaudesta kiinni, some ja digitaalinen maailma on aina auki. Koska se on aina auki, on sitä haastavampi hallita ja sinne on helpompi tippua”, avaa Kaarlo Simojoki netti- ja someriippuvuden taustasyitä. Koska sosiaalinen media on aina läsnä, kehittyy siihen myös helpommin riippuvuussuhde.
Someriippuvuus on nettiriippuvuuden yksi esiintymismuoto. Someriippuvuudella tarkoitetaan sitä, että ihminen viettää sosiaalisessa mediassa niin paljon aikaa, että toiminta muuttuu yksilölle ja ympäristölle haitalliseksi. Someriippuvuutta voi esiintyä esimerkiksi niin, että henkilö tekee päivityksiä jatkuvasti eikä kykene lopettamaan. Toinen riippuvuuden muoto on se, että selailee sosiaalista median sisältöjä jatkuvasti kykenemättä lopettamaan.
Sosiaaliseen mediaan kytkeytyy vahvasti yksilön ihmissuhteet ja oma identiteetti. Ihmisen psyykkiselle terveydelle on tärkeää pitää yhteyttä erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin, kuten perheeseen, koulu-, opiskelu- ja työtovereihin. Siksi, poiketen monista muista riippuvuuksista, sopiva somen käyttö voi olla myös täysin tervettä.
Somen käytön muuttuminen ongelmalliseksi tapahtuu vaivihkaa asteittain ja sitä voi olla vaikea aluksi edes havaita. Yhteiskunnassa, jossa sosiaalisen median käyttö kytkeytyy vahvasti arkielämään, voi olla haastavaa arvioida, mikä on sopiva määrä somenkäyttöä. Selkein merkki someriippuvuudesta on ettei somesta pysty irrottautumaan, vaikka joku läheinen sitä pyytää tai kun pitäisi tehdä jotain tärkeämpää. Vakava someriippuvuus oireilee samoin kuin nettiriippuvuus ja aiheuttaa muun muassa masennusta, ahdistusta sekä uni- ja keskittymisvaikeuksia.
Jos somen käyttö tuntuu liikaa rajoittavan omaa elämää, on parasta riippuvuuden ennaltaehkäisyä asettaa itselleen tietoisia rajoja. Omaa käyttäytymistä voi muokata esimerkiksi asentamalla laitteeseen sovelluksia, jotka auttavat hillitsemään somen käyttöä. Niin kutsutun somepaaston pitäminen on myös loistava keino rauhoittaa omaa somekäyttöään. Lisäksi somepaaston aikana tiedostaa, kuinka riippuvainen somesta onkaan.
Videoluennon toisessa osassa Simojoki avaa tuoreiden tutkimustulosten kautta, miten someriippuvuutta on tutkittu ja mitä vaikutuksia pitkäaikaisesta somen käytöstä on havaittu.
Lähde: Päihdelinkki.fi [*]
Miksi some koukuttaa?
Sosiaalisen median koukuttavuus perustuu ihmisen tarpeelle tuottaa nopeita mielihyvän kokemuksia. Esimerkiksi Facebookin tykkäys- ja ilmoitusmekanismit on luotu niin, että ne aktivoivat tehokkaasti aivojen palkitsemisjärjestelmän. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on välittäjäaineiden ja hermoratojen muodostama yksikkö, jonka normaalina tehtävänä on tuottaa positiivisia tuntemuksia. Palkitsemisjärjestelmän aktivoituessa aivot alkavat erittämään dopamiinia, keskushermoston välittäjäainetta, joka luo mielihyvän kokemuksia ja vahvistaa positiivisia tunnetiloja. Mekanismien tuottama dopamiinivyöry on niin vahva, että jopa pelkkä Facebook-logon näkeminen saattaa joillekin tuottaa vahvoja mielihyvän tuntemuksia, koska aivot tietävät silloin saavansa seuraavan mielihyväboostin. ”Ihmiset oppivat tämän palkitsemisjärjestelmän Facebookista. Mikä tahansa Facebookiin liittyvä riittää tuomaan takaisin nuo positiiviset assosiaatiot”, toteaa someriippuvuutta Michiganin yliopistossa tutkinut apulaisprofessori Allison Eden. [*]
”Yksi haastavimpia asioita (someriippuvuudesta kärsiville) on jatkuva pelko, että jään jostain paitsi. Se aiheuttaa huonoa vointia, ahdistuneisuutta ja pelkotiloja.”, sanoo Kaarlo Simojoki. Toinen sosiaalisen median koukuttavuuteen liittyvä ilmiö on poisjäämisen pelko, josta käytetään yleisesti lyhennettä FOMO (”Fear Of Missing Out”). Sosiaalinen media on vahvistanut illuusiota siitä, että kaikilla muilla on aina hauskempaa. Pelko koukuttaa ja ajaa etenkin nuoria takaisin someen. Muun muassa Helsingin yliopiston aivotutkija Mona Moisala on törmännyt FOMO-ilmiöön tutkiessaan sosiaalisen median ja älylaitteiden vaikutuksia nuorten aivoihin. ”FOMO-ilmiö liittyy voimakkaasti runsaaseen, jopa pakonomaiseen somen käyttöön. Nuoren on pakko päivystää somekanavilla, jottei hän jää mistään tärkeästä paitsi. Nuoret pelkäävät, että joku tärkeä vuorovaikutustilanne tai keskustelu menee ohi ja he jäävät siitä ulkopuoliseksi”, Moisala toteaa Ylen tekemässä haastattelussa. [*]
